Saksalaiset sekoittaa fantaa ja olutta yhteen ja niiden mielestä se on maailman parasta.
Hollannissa paahtoleivän päälle laitetaan strösseleitä ja kaikkea makeaa möhnää (tän tiesin jo etukäteen mutta silti....)
Italialaiset syö keksejä aamupalaksi.
Ulkomaalaisten mielestä suomalainen ruoka on ällöttävää. Tän faktan tarjosi Ranskalainen mies hostellissa joka oli asunut muutaman vuoden Suomessa (Rauma). Kertoi rakastuneensa Suomeen täysillä ja kertoi haluavansa palata Suomeen myöhemmin takaisin asumaan. Mutta tosiaan ruoka kuulemma on kamalaa.
Lähtökohtaisesti kaikki tietävät että Suomessa on kylmä, mutta erityisesti Brasilialaisten jäbien ilmeet kun kerroin että saattaa olla -30 astetta pakkasta oli jotain niin näkemisen arvoista!
Brasiliassa uskonto on jokseenkin iso juttu.
Lapset on yleisesti ottaen vähän hemmoteltuja ja monet aupairkaverit on sanonut että ei oikein oo mitään ns rangaistusta mitä ne vois tehdä jos niiden aupairlapsia ei huvita totella tai jos ne käyttäytyy huonosti. Meillä on käytössä sellainen jäähysysteemi että voin laittaa pojat istumaan punaiselle tuolille jos on tarve. Tosin punaista tuolia ei oo enään koska Oliver bängäs sitä oveen niin kauan et se meni paskaksi kun sitä ei huvittanut istua siinä, mutta jatkossa istuvat sitten lattialla :D
Oon saanut todella monta kertaa kummastuneita katseita / kommentteja kun kerron/ laitan maapähkinävoita puuron päälle. Siis ihan normi Suomessa? Tai puhumattakaan kun laitan puuron sekaan raa'an kananmunan... Myös banaanimunakas (paista banaaninpalat pannulla, heitä pari munaa joukkoon ja sekoita) on kuulemma oksettavaa. Ihan perus hei!
Kaikki ei oikein tiedä mitä puuro on. Australialaiset kyllä tietää mutta esimerkiksi Italialaiset oli ihmeissään mun puurosta, ja ilmeisesti Hollannissakaan toi puurokulttuuri ei ihan hirveän yleistä ole. Mutta täällä lähes jokaisen kahvilan ruokalistalta löytyy aamupala osiosta puuroa.
Espanjalaiset on todella kovaäänisiä ja näin Suomalaisen näkökannalta käytöstavat ei aina oo ehkä ihan priimaa. Esimerkiksi ihan perus että puhutaan whatsuppiin Espanjaa kun hengataan porukassa. Mut tää tosin taitaa olla enemmän poikkeus kuin sääntö.
Italiassa ilmeisesti on ihan perus että +22v asuu vielä kotona. Itse oon saanut todella kummastelevia katseita osakseni kun oon kertonut että muutin 16-vuotiaana pois lapsuudenkodistani.
Täällä hymyillään tuntemattomille ja katsotaan silmiin, ja vaihdetaan jopa joskus kuulumiset.
Täälläkin puhutaan paljon säästä, ja erityisesti nyt kun on ollut paskin kevät niin pitkään aikaan ettei kukaan edes muista koska olisi ollut näin paska keli.
Baarikulttuuri on jotenkin avoimempaa ja miehet tarjoaa aina.
Suomenkieli kuulostaa kuulemma minioneilta ja todella usein jos ihmiset haluaa että puhun vähän Suomea niin ne nauraa sen jälkeen. Ei mitään meikä tarjoaa!
Ranskalaiset kaipaa leipää, Italialaiset kaipaa pastaa & pizzaa, Suomalaiset kaipaa ruisleipää ja fazerin sinistä. Salmiakkia ja yleisesti ottaen karkkia.
Täällä karkki on paskaa. Mutta Tim tamit seivaa tilanteen, omg niin hyviä!
tiistai 1. marraskuuta 2016
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
Ajatuksia ja niiden muuttumisia
Vähän hajanaista on tää kerronta kun on paljon muutakin tekemistä kun istua koneella ;)
Kun saavuin ajattelin, etten opi koskaan kulkemaan keskustassa (CBD) koska se on niin VALTAVA. Nykyään osaan kulkea keskustassa, ja käyttää mapsia paljon sutjakammin kun aikaisemmin.
Kun saavuin, olin ihan järkyttynyt paikallisesta ruokakulttuurista. Oon vieläkin.
Lounas on yleensä sandwitch tai pasta. Jos jotain leivotaan niin pääsääntöisesti aineet tulee yhdestä pussista. Snackaillaan kokoajan, ihan perus setti on vetää välipalaks pieni pussi sipsiä tmv.
Ennen kun saavuin, ajattelin että sisäistän englannin nopeasti. En ole vieläkään sisäistänyt.
Kun saavuin, ajattelin etten koskaan opi puhumaan englantia. No en osaa vieläkään, mutta oon pärjännyt sillä ihan riittävän hyvin.
Kun saavuin näin unia Suomeksi. Nyt näen unia jossa puhutaan molempia kieliä vuorotellen ja aamulla tuntuu kun en olisi nukkunut ollenkaan.
Kun olin ollut täällä kuukauden, tajusin että oon jämptimpi kun ajattelin olevani (haha se ei kyl varmaan tullut yllätyksenä kellekkään muulle kun itselleni)
Ennen kun lähdin ajattelin että lähteminen olis jotenkin ihmeellistä. En ajattele niin enää.
Kun saavuin mulla ei ollut kavereita täällä. Nyt mulla on kavereita <3
Ennen kun lähdin ajattelin olevani tosi onnekas - ajattelen vieläkin olevani.
Kun saavuin en osannut tilata täällä sellaista kahvia kun halusin. Nyt osaan ja kahvi mun makuun on long black.
Kun näin ensimmäisen hämähäkin olin ihan paskana. Tänä aamuna kun näin hämähäkin en ollut enää paskana.
Kun saavuin ostin ylikalliit kengät. Nyt en halua ostaa vaatteita enää uutena vaan haluan täyttää mun rinkan secondhand vaatteilla - joilla jokaisella on tarina.
Kun saavuin mulla ei ollut sen kummempia suunnitelmia - eikä ole vieläkään.
Ennen kaikkea 1,5kk jälkeen tunnen olevani parempi tyyppi kun mitä oon koskaan ajatellut olevani.
lauantai 27. elokuuta 2016
Kulttuurieroista ja havainnoista
Eroavaisuuksia Australiassa joita en osannut odottaa;
-Täällä on oikeasti kylmä. Elokuu on viimeinen talvikuukausi ja oon kyllä ollut todella tyytyväinen monasti että otin farkkutakin pois rinkasta ja pakkasin tilalle kevyttoppatakin. Varsinkin Port Melbourne kun on tässä meren rannassa niin täällä tuulee aika kiitettävästi välillä..
-Talot on kylmiä ja oon aina jäässä. Ehkä tämä korjaantuu kesällä (toivottavasti, haha!)
-Melbournen keskustassa näkee jatkuvasti kodittomia rakennusten nurkilla. Tää tuli mulle oikeasti isona yllätyksenä,
-Kaikki on kallista, hahhaa. Sen tosin tiesin jo alkuun mutta silti.
-Smalltalk kulttuuri oli ensimmäisten viikkojen aikana varsinkin tosi raskasta, ja on edelleenkin silloin kun ei jaksaisi puhua englantia.
-Suurin osa ihmisistä on täällä todella ystävällisiä. Siis ihan niinkun TOOOOODELLA ystävällisiä.
Oon tavannut tähän mennessä vaan yhden myrtsin asiakaspalvelijan, ja sekin oli yhdessä kahvilassa. Boikottiin meni se paikka, täällä on onneksi vähän valinnan varaa!
-Se on ihan perus et kun meet kauppaan niin sua kutsutaan sweahartiks sun muuta vastaavaa. Tosi outoa mutta mikäs siinä!
-Täällä syödään leipää paljon. Ja pastaa paljon. Ja kaikkea roskaa paljon. Ja ihan perus on just joku pieni sipsipussi välipalaksi. Outoa.
-Kuntosalien nettisivuilla ei yleensä mainita hintoja ja jäsenyysaikoja (tai sitten en vaan syystä tai toisesta löydä niitä, hahah!)
-Kaikki on aivan jäätävän suurta. Siis kaikki.
-Bussit on usein myöhässä.
<3 Sini
Aupairiksi Australiaan & Lähtö
Oon nyt viettänyt muutamaa päivää vajaan kuukauden täällä pallon toisella puolella, joten ajattelin kirjoittaa vähän siitä miten tänne päädyttiin.
Mistä kaikki alkoi?
Syksyllä 2013 kun aloitin opiskelemaan vaatetusalan artesaaniksi päätin, että kun mulla on (viimein) perustutkinto taskussa 2016 keväällä lähden sen jälkeen reissaamaan. Ajatuksena oli silloin mahdollisesti reppureissu Intiaan, tai jotain sinnepäin. Aloin silloin säästämään rahaa lähtöä varten.
Kesällä 2015 päätin että haluan Australiaan reppureissaamaan. Kun koitti vuosi 2016 tajusin, ettei mun säästöt tuu ikinä riittämään kun maksimissaan parin kk elämiseen Australiassa, kaikkien pakollisten hankintojen + viisumin ja lentojen jälkeen. Niimpä päähän putkahti ajatus, jota olin jo joskus vuosia sitten harkinnut paljonkin ; Mitäpä jos sitä repäisisi ja lähtisin aupairiksi?
Pallottelin ajatusta muutaman kuukauden, puhuin läheisten kanssa paljon ja vihdoin kauniina kevätpäivänä huhtikuun alussa istuin rakkaan ystäväni kommuunissa parvekkeella Metsälässä ja tein päätöksen. Samana iltapäivänä teimme ystäväni kanssa mulle profiilin Aupairwold sivustolle.
Perheen löytäminen
Tein mun 4 koulunäyttöä niihin aikoihin kun olin luonut profiilin, joten en etsinyt perhettä itse yhtään. Sain joitain yhteydenottoja, ja joidenkin perheiden kanssa viestiteltiin & skypeteltiin, mutta sitä oikeaa ei vielä löytynyt. Heti valmistumiseni jälkeen kesäkuussa sain 3 yhteydenottoa hyvin lyhyessä ajassa, joista sitten yksi oli tämä perhe missä nyt olen. Tällä perheellä oli ennestään Suomalainen aupair Sonja jonka kanssa sähköpostiteltiin ja myöhemmin juteltiin facebookissa paljon, ja joka piti mulle perehdytysviikon kun saavuin, mikä oli aivan huippua! Skypetin perheen isän Davidin kanssa kerran, ja silloin näin myös nuoremman lapsen, Charlien 4v. Vanhempi lapsi Oliver 6v oli piilossa :D Vaihdettiin jonkun verran myös viestejä, mutta suurimman osan kaikesta puhuin Sonjan kanssa. Tosi suuri plussa tässä perheessä oli itselleni se, että molemmat lapset ovat poikia ja sen ikäisiä mistä mulla oli vähän kokemustakin, sijainti on parempi kuin huikea (Port Melbourne) ja tosiaan isoin plussa oli Sonja joka auttoi mua enemmän kaiken kanssa kun olisin osannut edes toivoa!
Lähtövalmistelut
Sain tietää kuukautta ennen lähtöä että tämä perhe haluaa juuri mut ja tottakai olin ihan liekeissä kun luin sen viestin, Samana päivänä pistin viisumihakemuksen eteenpäin, ja hyväksytty viisumi tipahtikin spostiin tunnin jälkeen lähettämisestä. Tosin olin vähän tyhmä ja tajusin sen vasta seuraavana aamuna koska se oli PDF;nä siinä spostissa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Meni pari päivää kun etsin mahdollisimman edullisia lentoja jotka ei kuitenkaan kestäisi 30h. Lopulta löysin vähän vajaa 23h kestävän lennon Helsinki - Singapore - Melbourne. Lento lähti lauantai-iltana 23.45 ja oli paikallista aikaa perillä 06.25 maanantai-aamuna.
Näiden pakollisten jälkeen aloin hoitaan paperiasioita, vein rinkan suutarille, otin pari kertaa kirpputoripöydän, myin tavaraa netissä, ostin pakollisia asiota, siivosin, kudoin pojille sukat, näin mahdollisimman paljon ystäviä ja perhettä, kävin kampaajalla, yritin nauttia kaikesta ja joogasin paljon! 2-3 viikkoa ennen lähtöä vaatetusalan artesaani ystäväni Hanna tuli meille vinkkupullon kanssa ja alettiin raivaamaan mun vaatekaappia ; mitä lähtisi mukaan ja mitä ei?
No krapulahan siitä tuli, mutta oli sen arvoistakin <3
Viikkoa ennen lähtöä Nina tuli meille useammaksi päiväksi, ja käytiin kaikki vaatteet ja tavarat vielä uudestaan läpi. Vaatteista karsiintui pois melkein puolet, tavoite kun oli lähteä mahdollisimman kevyesti. Vaatteet vei mun n. 50l rinkasta tilaa vajaa puolet. Kosmetiikkaa pakkasin mukaan paljon, koska sitä mulla oli jo valmiiksi enkä halunnut tuhlata rahaa täällä ostamalla jotain mitä mulla jo on. Loppujenlopuksi mun rinkka oli aivan täynnä, tuliaiset ja kosmetiikka vei siitä sitten sen yli puolet.
Viimeinen viikko ja lähtöpäivä
Lähdettiin Eeron kanssa mun viimeisellä Suomiviikolla vielä Viroon. Oltiin siellä 3 yötä (su-ke) viettämässä vähän laatuaikaa ennen mun lähtöä. Torstaina käytiin Turussa hoitamassa asioita, ja perjantaina sitten olikin ihan helvetillinen kiire. Mulla oli aamulla kampaaja 9, sen jälkeen menin pankkiin, kävin lävistäjällä vaihtamassa korut, vaihdoin vähän euroja aussidollareiksi ja singapore dollareiksi, menin mummulle kutomaan sukkia ja syömään ja nauttimaan yhteisestä ajasta, kävin ostamassa tuliaisia, näin mun ystävän vielä kevyen illallisen merkeissä ja tän jälkeen olin aivan poikki kun pääsin kotiin ; rinkka pakkaamatta (tavarat oli kyllä katottuna valmiiksi hyllylle mutta en halunnut pakata niitä etukäteen ettei ala haisemaan tunkkaiselta), Menin kuitenkin suoraan sänkyyn kun olin niin poikki.
Sitten se alkoi ; Tuli yhtäkkiä tosi huono olo ja oksensin muutaman kerran. En saanut yöllä nukuttua ollenkaan, mulla oli kuumetta ja olo oli kaamea. Lauantaina olin kuin haamu, en pystynyt syömään paljon mitään, edelleen oli kuumetta ja olo oli tosi paska. Osa tuliaisista oli vielä ostamatta ja reseptilääkkeet hakematta. Niimpä raahauduin vielä hoitamaan ne ja pakkasin mun kamat toivoen parasta et kaikki on mukana. Sisko ja mutsi tuli vielä käymään meillä ennen mun lähtöä, mutta olin tosiaan aika kuutamolla kun olin niin väsynyt ja huonovointinen. Oltiin sovittu että saan kyydin lentokentälle mikä oli kyllä ihan mahtava asia, saattojoukkoina mulla olivat faija, Mirjuli ja Eero :)
Lento
Olin lentokentällä hyvissä ajoin, istuskelin ja haahuilin siellä. Kun pääsin koneeseen olin erittäin onnellinen että olin ostanut paikan lentokoneesta etukäteen. Mun vieressä istui vanha aussipappa, ja penkit oli keskellä konetta, jalkatilaa oli helvetisti mikä tuli mulle täytenä yllätyksenä koska en ostanut mitään spesiaalipaikkaa, ja tosiaan siinä oli vaan kaksi penkkiä joten sekä mulla että aussipapalla oli käytäväpaikka ; ei tarvinnut nousta toisen takia koskaan eikä itse pomppia kenenkään yli = parasta ikinä!!
Lento lähti, saatiin safkat ja fiilikset oli vaan ettei voi uskoa todeksi ja väsyttää ihan sikana. Saatiin safkat, söin vähän ja syömisen jälkeen nukahdinkin heti ja nukuin aamuun asti melkein putkeen. Saatiin aamupala aamulla, taas söin vaan vähän ja sit jo pian laskeuduttiinkin Singaporeen. Mulla oli 5h vaihto mikä oli ihan passeli. Olo alkoi olla jo parempi, väsynyt tosin edelleen.
Vaihtoaika meni tosi nopeasti, ja sen jälkeen hyppäsin koneeseen. Mulla oli käytäväpaikka ja vieressä kaksi Kiinalaista - äiti ja tytär, joista kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia. En nukkunut lennolla paljon mitään ja tuntui että lento kestää sata vuotta. Tässä vaiheessa aloin jo olemaan aika ihmeissäni koko lähdöstä ja väsymyksestä ja mietin et mitähän mahtaa olla luvassa.
Perillä
Pääsin kaikkien tullien ja viisumijuttujen läpi suht sutjakasti, ja sain rinkkanikin nopeasti. Kun pääsin kentältä ulos meinas iskeä paniikki, koska en heti nähnyt host isää Davidia jonka piti olla mua vastassa. Hyvin pian kuulin kuitenkin kun joku kutsu mua nimeltä ja se helpotuksen aalto oli kyllä aivan sanoinkuvaamaton! Ajeltiin kotiin ja tapasinkin heti pojat ja Sonjan. Perheen äidin Kimin tapasin vasta seuraavana päivänä. Jetlag oli aivan jäätävä mutta siitä ja muusta lisää seuraavalla kerralla.
Cheers,
Sini
Mistä kaikki alkoi?
Syksyllä 2013 kun aloitin opiskelemaan vaatetusalan artesaaniksi päätin, että kun mulla on (viimein) perustutkinto taskussa 2016 keväällä lähden sen jälkeen reissaamaan. Ajatuksena oli silloin mahdollisesti reppureissu Intiaan, tai jotain sinnepäin. Aloin silloin säästämään rahaa lähtöä varten.
Kesällä 2015 päätin että haluan Australiaan reppureissaamaan. Kun koitti vuosi 2016 tajusin, ettei mun säästöt tuu ikinä riittämään kun maksimissaan parin kk elämiseen Australiassa, kaikkien pakollisten hankintojen + viisumin ja lentojen jälkeen. Niimpä päähän putkahti ajatus, jota olin jo joskus vuosia sitten harkinnut paljonkin ; Mitäpä jos sitä repäisisi ja lähtisin aupairiksi?
Pallottelin ajatusta muutaman kuukauden, puhuin läheisten kanssa paljon ja vihdoin kauniina kevätpäivänä huhtikuun alussa istuin rakkaan ystäväni kommuunissa parvekkeella Metsälässä ja tein päätöksen. Samana iltapäivänä teimme ystäväni kanssa mulle profiilin Aupairwold sivustolle.
Perheen löytäminen
Tein mun 4 koulunäyttöä niihin aikoihin kun olin luonut profiilin, joten en etsinyt perhettä itse yhtään. Sain joitain yhteydenottoja, ja joidenkin perheiden kanssa viestiteltiin & skypeteltiin, mutta sitä oikeaa ei vielä löytynyt. Heti valmistumiseni jälkeen kesäkuussa sain 3 yhteydenottoa hyvin lyhyessä ajassa, joista sitten yksi oli tämä perhe missä nyt olen. Tällä perheellä oli ennestään Suomalainen aupair Sonja jonka kanssa sähköpostiteltiin ja myöhemmin juteltiin facebookissa paljon, ja joka piti mulle perehdytysviikon kun saavuin, mikä oli aivan huippua! Skypetin perheen isän Davidin kanssa kerran, ja silloin näin myös nuoremman lapsen, Charlien 4v. Vanhempi lapsi Oliver 6v oli piilossa :D Vaihdettiin jonkun verran myös viestejä, mutta suurimman osan kaikesta puhuin Sonjan kanssa. Tosi suuri plussa tässä perheessä oli itselleni se, että molemmat lapset ovat poikia ja sen ikäisiä mistä mulla oli vähän kokemustakin, sijainti on parempi kuin huikea (Port Melbourne) ja tosiaan isoin plussa oli Sonja joka auttoi mua enemmän kaiken kanssa kun olisin osannut edes toivoa!
Lähtövalmistelut
Sain tietää kuukautta ennen lähtöä että tämä perhe haluaa juuri mut ja tottakai olin ihan liekeissä kun luin sen viestin, Samana päivänä pistin viisumihakemuksen eteenpäin, ja hyväksytty viisumi tipahtikin spostiin tunnin jälkeen lähettämisestä. Tosin olin vähän tyhmä ja tajusin sen vasta seuraavana aamuna koska se oli PDF;nä siinä spostissa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Meni pari päivää kun etsin mahdollisimman edullisia lentoja jotka ei kuitenkaan kestäisi 30h. Lopulta löysin vähän vajaa 23h kestävän lennon Helsinki - Singapore - Melbourne. Lento lähti lauantai-iltana 23.45 ja oli paikallista aikaa perillä 06.25 maanantai-aamuna.
Näiden pakollisten jälkeen aloin hoitaan paperiasioita, vein rinkan suutarille, otin pari kertaa kirpputoripöydän, myin tavaraa netissä, ostin pakollisia asiota, siivosin, kudoin pojille sukat, näin mahdollisimman paljon ystäviä ja perhettä, kävin kampaajalla, yritin nauttia kaikesta ja joogasin paljon! 2-3 viikkoa ennen lähtöä vaatetusalan artesaani ystäväni Hanna tuli meille vinkkupullon kanssa ja alettiin raivaamaan mun vaatekaappia ; mitä lähtisi mukaan ja mitä ei?
No krapulahan siitä tuli, mutta oli sen arvoistakin <3
Viikkoa ennen lähtöä Nina tuli meille useammaksi päiväksi, ja käytiin kaikki vaatteet ja tavarat vielä uudestaan läpi. Vaatteista karsiintui pois melkein puolet, tavoite kun oli lähteä mahdollisimman kevyesti. Vaatteet vei mun n. 50l rinkasta tilaa vajaa puolet. Kosmetiikkaa pakkasin mukaan paljon, koska sitä mulla oli jo valmiiksi enkä halunnut tuhlata rahaa täällä ostamalla jotain mitä mulla jo on. Loppujenlopuksi mun rinkka oli aivan täynnä, tuliaiset ja kosmetiikka vei siitä sitten sen yli puolet.
Viimeinen viikko ja lähtöpäivä
Lähdettiin Eeron kanssa mun viimeisellä Suomiviikolla vielä Viroon. Oltiin siellä 3 yötä (su-ke) viettämässä vähän laatuaikaa ennen mun lähtöä. Torstaina käytiin Turussa hoitamassa asioita, ja perjantaina sitten olikin ihan helvetillinen kiire. Mulla oli aamulla kampaaja 9, sen jälkeen menin pankkiin, kävin lävistäjällä vaihtamassa korut, vaihdoin vähän euroja aussidollareiksi ja singapore dollareiksi, menin mummulle kutomaan sukkia ja syömään ja nauttimaan yhteisestä ajasta, kävin ostamassa tuliaisia, näin mun ystävän vielä kevyen illallisen merkeissä ja tän jälkeen olin aivan poikki kun pääsin kotiin ; rinkka pakkaamatta (tavarat oli kyllä katottuna valmiiksi hyllylle mutta en halunnut pakata niitä etukäteen ettei ala haisemaan tunkkaiselta), Menin kuitenkin suoraan sänkyyn kun olin niin poikki.
Sitten se alkoi ; Tuli yhtäkkiä tosi huono olo ja oksensin muutaman kerran. En saanut yöllä nukuttua ollenkaan, mulla oli kuumetta ja olo oli kaamea. Lauantaina olin kuin haamu, en pystynyt syömään paljon mitään, edelleen oli kuumetta ja olo oli tosi paska. Osa tuliaisista oli vielä ostamatta ja reseptilääkkeet hakematta. Niimpä raahauduin vielä hoitamaan ne ja pakkasin mun kamat toivoen parasta et kaikki on mukana. Sisko ja mutsi tuli vielä käymään meillä ennen mun lähtöä, mutta olin tosiaan aika kuutamolla kun olin niin väsynyt ja huonovointinen. Oltiin sovittu että saan kyydin lentokentälle mikä oli kyllä ihan mahtava asia, saattojoukkoina mulla olivat faija, Mirjuli ja Eero :)
Lento
Olin lentokentällä hyvissä ajoin, istuskelin ja haahuilin siellä. Kun pääsin koneeseen olin erittäin onnellinen että olin ostanut paikan lentokoneesta etukäteen. Mun vieressä istui vanha aussipappa, ja penkit oli keskellä konetta, jalkatilaa oli helvetisti mikä tuli mulle täytenä yllätyksenä koska en ostanut mitään spesiaalipaikkaa, ja tosiaan siinä oli vaan kaksi penkkiä joten sekä mulla että aussipapalla oli käytäväpaikka ; ei tarvinnut nousta toisen takia koskaan eikä itse pomppia kenenkään yli = parasta ikinä!!
Lento lähti, saatiin safkat ja fiilikset oli vaan ettei voi uskoa todeksi ja väsyttää ihan sikana. Saatiin safkat, söin vähän ja syömisen jälkeen nukahdinkin heti ja nukuin aamuun asti melkein putkeen. Saatiin aamupala aamulla, taas söin vaan vähän ja sit jo pian laskeuduttiinkin Singaporeen. Mulla oli 5h vaihto mikä oli ihan passeli. Olo alkoi olla jo parempi, väsynyt tosin edelleen.
Vaihtoaika meni tosi nopeasti, ja sen jälkeen hyppäsin koneeseen. Mulla oli käytäväpaikka ja vieressä kaksi Kiinalaista - äiti ja tytär, joista kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia. En nukkunut lennolla paljon mitään ja tuntui että lento kestää sata vuotta. Tässä vaiheessa aloin jo olemaan aika ihmeissäni koko lähdöstä ja väsymyksestä ja mietin et mitähän mahtaa olla luvassa.
Perillä
Pääsin kaikkien tullien ja viisumijuttujen läpi suht sutjakasti, ja sain rinkkanikin nopeasti. Kun pääsin kentältä ulos meinas iskeä paniikki, koska en heti nähnyt host isää Davidia jonka piti olla mua vastassa. Hyvin pian kuulin kuitenkin kun joku kutsu mua nimeltä ja se helpotuksen aalto oli kyllä aivan sanoinkuvaamaton! Ajeltiin kotiin ja tapasinkin heti pojat ja Sonjan. Perheen äidin Kimin tapasin vasta seuraavana päivänä. Jetlag oli aivan jäätävä mutta siitä ja muusta lisää seuraavalla kerralla.
Cheers,
Sini
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
Rakkoja ja rakkaushommia
Sairaan pitkästä aikaa täällä taas!
Mitäs sitä on tullut tehtyä viimeaikoina?
Opiskeltua enemmän kun riittävästi, itsenäisesti ja koulussa. Rutistettua viimeisiä koulutöitä kasaan (ja edelleen rutistetaan, kolme näyttöä pitäisi esitellä 6 päivän päästä) Ofc mun hommat on enemmän kuin vaiheessa.
Tänään oli hyvä flow, joka tottakai lopahti migreenikohtaukseen. Voin kertoa, että saumurointi sahalaitojen kera on enemmän kuin mielenkiintoista. Jokseenkin hankalaa siis. Voin asian tiimoilta todeta osaavani mitä ilmeisemmin ommella suoraan puolisokeanakin, kai sekin jonkinlainen voitto on.
Oon myös hulluusshoppaillut paljon vaatteita, suurimmaksi osaksi kirpparilta, mutta tänään nasahti H&M paketti ärrälle noudettavaksi. #whomademyclothes vai miten se meni. Materialismimorkkis check.
Vietin ihanan viikonlopun rakkaan ystäväni luona pitkästä aikaa, vaikka tosiaan kouluhommiakin olisi ollut. Mutta kyllä Nina vei ihan 10000000000-0.
Miksei ihmiset enää yökyläile? Meil oli ainakin ihan ylikivaa <3
En ole luonut uusia mullistavia ruokia viimeaikoina, Ninan kanssa tosin tehtiin aikamoisianherkkuja viikonloppuna. Oma syöminen taas on ollut aika mielikuvituksetonta, kun on ollut niin paljon muuta.
Ps. Kuinka moni on saanut rakon kun on leikannut kangasta saksilla? #check
Mitäs sitä on tullut tehtyä viimeaikoina?
Opiskeltua enemmän kun riittävästi, itsenäisesti ja koulussa. Rutistettua viimeisiä koulutöitä kasaan (ja edelleen rutistetaan, kolme näyttöä pitäisi esitellä 6 päivän päästä) Ofc mun hommat on enemmän kuin vaiheessa.
Tänään oli hyvä flow, joka tottakai lopahti migreenikohtaukseen. Voin kertoa, että saumurointi sahalaitojen kera on enemmän kuin mielenkiintoista. Jokseenkin hankalaa siis. Voin asian tiimoilta todeta osaavani mitä ilmeisemmin ommella suoraan puolisokeanakin, kai sekin jonkinlainen voitto on.
Oon myös hulluusshoppaillut paljon vaatteita, suurimmaksi osaksi kirpparilta, mutta tänään nasahti H&M paketti ärrälle noudettavaksi. #whomademyclothes vai miten se meni. Materialismimorkkis check.
Vietin ihanan viikonlopun rakkaan ystäväni luona pitkästä aikaa, vaikka tosiaan kouluhommiakin olisi ollut. Mutta kyllä Nina vei ihan 10000000000-0.
Miksei ihmiset enää yökyläile? Meil oli ainakin ihan ylikivaa <3
En ole luonut uusia mullistavia ruokia viimeaikoina, Ninan kanssa tosin tehtiin aikamoisianherkkuja viikonloppuna. Oma syöminen taas on ollut aika mielikuvituksetonta, kun on ollut niin paljon muuta.
Ps. Kuinka moni on saanut rakon kun on leikannut kangasta saksilla? #check
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Tilaa:
Kommentit (Atom)